Mikon kuulumisia Yhdysvalloista

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tänään juuri pelasin viimeisen yliopisto-otteluni. Lue koko juttu.....

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tänään juuri pelasin viimeisen yliopisto-ottelun. Minun yliopistourani jää kahteen kauteen, koska yksi kausi jäi koronan takia pelaamatta ja valmistun ensi joulukuussa, joten en pysty pelaaman senior vuoteni squashkautta. Kaksi kautta oli kuitenkin minulle omasta mielestäni juuri hyvä määrä, koska en koe että haluaisin vielä pelata lisää yliopistosquashia. Koen, että omat tavoitteeni ovat enemmän PSA:ssa, joten motivaation löytäminen vielä yhteen yliopistokauteen olisi haastavaa. Joukkueeni kausi loppui vähän huonosti, sillä menetimme juuri ennen Nationalseja 6 pelaajaa koronan takia eli jouduimme käyttämään aika paljon varapelaajia ja se johti tappioon puolivälierissä Columbiaa vastaan. Saimme kuitenkin loput matseista hoidettua Virginiaa ja Princetonia vastaan joten loppu sijoitukseksemme tuli 5. Pelasimme itsellemme kauden aikana Nationalseihin sijoituksen 3. joten tämä viikonloppu oli kieltämättä pieni pettymys ja jos kaikki pelaajamme olisivat olleet terveinä, niin olisimme varmasti pystyneet parempaan. Ei auta kuitenkaan jossitella, sillä tuskin olisimme mestaruudesta pelanneet kuitenkaan. Kaksi joukkuetta Harvard ja Penn olivat tällä kaudella selvästi muita parempia ja oikeutetusti pelasivat tänään mestaruudesta finaalissa, Harvardin voittaessa tiukasti 5-4. 

Omat otteluni sujuivat tällä kaudella vähän vaihdellen. Ottelujen saldoksi taisi tulla 5 voittoa ja 5 tappiota. Jätin tarkoituksella sellaiset ottelut pelaamatta, missä tiesin, että vastustajien taso ei olisi ollut kauhean kova, joten pelasin vain parhaita kouluja vastaan. Oli todella kiva päästä pelaamaan pitkästä aikaa kunnolla kilpaa, ja pelaamattomuuden kyllä huomasi otteista aika selvästi, mutta eiköhän se tästä taas ala sujumaan kunhan saan vaan lisää kilpailumatseja alle. Katseet on kuitenkin jo suunnattu kahden viikon päästä pelattaviin henkilökohtaisiin mestaruuskisoihin joista tulee kieltämättä tosi kova tasoiset. Siellä pelataan 16 pelaajan kaaviossa johon päästetään yliopistosarjan parhaat pelaajat. Kaksi vuotta sitten pelasin itseni välieriin ja voittokin olisi ollut ihan mahdollinen, mutta tänä vuonna taso on todella kova, niin voittoon vaadittaisiin täydellistä onnistumista. 1. ja 2. sijoitetut ovat varmaankin Youssef Ibrahim ja Victor Crouin, jotka ovat molemmat jo käyneet PSA:ssa top 20:ssä. Veikkaisin, että minut sijoitetaan 5/8 niin sieltä lähdetään sitten ottelu kerralla hakemaan voittoja. 

Tämä vuosi Trinityssä on mennyt nopeasti ja olen päässyt hyvin treenaamaan ja pysynyt terveenä. Fyysisen kunnon pitäisi olla kova enkä usko, että kauhean monelle tällä hetkellä kestävyyden osalta häviäsin täällä. Pitää vaan saada lisää kilpailuja alle, että totun taas kisaamisen ja kovaan vauhtiin, mitä huiput pitävät. Tällä hetkellä teen liikaa vääriä ratkaisuja, enkä oikeen pysy vauhdissa mukana ilman, että sorrun liian helppoisiin virheisiin. Pitäisi kuitenkin olla mahdollista tulevaisuudessa voittaa matseja tämmöisiä pelaajia vastaan, kunhan vaan saan kisata ja treenata terveenä. 

Nyt pitää kuitenkin vielä puristaa opinnot loppuun, jotta valmistun etuajassa kolmessa ja puolessa vuodessa neljän sijasta. Opinnot tähän asti on mennyt hyvin eivätkä ole olleet liikaa aikaa vieviä, jotta aikaa on jäänyt myös treenaamiselle. Yleensä olen saanut sen 2-3 treeniä per päivä suoritettua. Normi päiväni on sellainen että lähden huoneestani joskus noin klo 7.00 kohti treenejä ja siitä sitten tunneille ja sitten takasin treenaamaan ja vasta sen jälkeen joskus klo 20.00 aikoihin pääsen huoneeseen tekemään läksyjä. Päivät ovat siis aika pitkiä, mutta ei se haittaa kun saa tehdä asioita, mistä tykkää ja kun on paljon kavereita ympärillä tukemassa ja kannustamassa. On toki sellaisiakin päiviä, että tuntuu, että laitan mailat kassiin ja varaan äkkilähdön kotiin, mutta ainakaan vielä sille ei ole tullut tarvetta. 

Yleisesti ajateltuna oli minulle täysin oikea päätös lähteä Trinityyn opiskelemaan ja varsinkin koronan takia koen, että aikakin oli täysin oikea, joten ei voi olla kuin tyytyväinen päätökseen lähteä tänne. Pitää yrittää nauttia lopusta ajasta täällä, sillä ei minulla ole kuin 10 kuukautta siihen kun valmistun ja sen jälkeen olen taas todennäköisesti Suomessa kiusaamassa ja kirittämässä muita kössäreita. Toivotaan, että siihen mennessä korona olisi jo väistynyt, että päästäisiin taas yhdessä ilman mitään rajoituksia kokemaan lisää hienoja hetkiä kössin parissa. 

Keväisin terveisin,

Miko