Jäsenesittelyssä Tatu ja Seppo Lahdenperä

Mikä on Tatun soitin ja Sepon mäkiennätys? Lue ja tiedä.

Tatu:

Koska, miten ja missä olen aloittanut squashin pelaamisen?

Ensikosketukseni squashmailaan koin vuonna 2011 ollessani 7-vuotias, kun isäni vei minut silloiselle Järvenpään squash-hallille junioreiden harjoituksiin. Innostuin squashista heti, ja tähän päivään asti se onkin säilynyt minulla rakkaana urheiluharrastuksena. Nykyään harrastuksessani on myös vahvasti mukana kilpailullisuus ja osallistunkin säännöllisesti turnauksiin. Tavoitteenani on jatkuvasti kehittyä pelaajana ja siten myös menestyä paremmin kilpailuissa.

Mikä squashissa on parasta?

Squashissa kiehtoo erityisesti sen monipuolisuus. Pelaamisessa vaaditaan hyvää kestävyyskuntoa mutta toisaalta myös räjähtävyyttä ja nopeutta. Pelistä tekee kiinnostavaa myös laaja valikoima erilaisia lyöntivaihtoehtoja sekä muut pelitaktiset elementit. Juostessa ympäri squashkenttää ja kurottaessa palloja niin etu- kuin takanurkasta, pääsee kokeilemaan oman fyysisen ja henkisen suorituskyvyn rajoja. Squash kehittää kuntoa erittäin tehokkaasti, ja onhan se eräiden tutkimusten mukaan maailman terveellisin laji!

Tätä et minusta tiennyt:

Squashkentän lisäksi minut voi löytää myös hieman taiteellisemman harrastuksen parista. (En toki kiistä, etteivätkö hienoimmat lyöntisuoritukset voisi nekin olla taiteellisia!) Soitan harmonikkaa ja viime kuukausina olen ollut useamman kerran soittamassa bändissä Järvenpään seurakunnan nuorten messussa. Kirkolla olen muutenkin pyörinyt paljon, sillä olen jo monen vuoden ajan ollut mukana isostoiminnassa.

Seppo:

Koska, miten ja missä olen aloittanut squashin pelaamisen: Ensimmäisiä satunnaisia squash-pelailuja minulla oli jo 1980-luvulla Lahdessa, kun laji eli voimakasta nousuvaihdetta Suomessa. Säännöllisemmin minut tapasi kössikopissa 1990-luvulla asuessani Jyväskylässä. Varsinaiseksi harrastukseksi se minulle muodostui, kun liityin Järvenpäässä JSK:hon 2006.

 Mikä squashissa on parasta: Minun mielestäni squash on monipuolista liikunnalista osaamista vaativaa ja sitä harjaannuttavaa tekemistä. Pidän myös siitä, että pelaajat ovat fyysisesti samalla kenttäpuoliskolla. Siinä syntyy oma hieno jännitys ja kontrolli pelaamiseen, missä oppii kunnioittamaan vastustajaa pelitilaa antamalla. 

Tätä et minusta tiennyt: Olen harrastanut nuorempana mäkihyppyä. Ennätykseni on noin 30 metriä.