Jäsenesittelyssä: Raimo Yliranta - JSK Squash elämänmittainen tarina

Raimon huomattavan pitkä ja aktiivinen taival squashin parissa jatkuu samoin kuin jäsenyys JSK:ssa, vaikka asuu jo kohta neljättä vuotta Sveitsissä.

46:s vuoteni squashin parissa tulee täyteen tänä syksynä. Miltei kaikki nuo vuodet olen ollut entisen Järvenpään Squashklubin, nykyisen JSK Squashin jäsenenä. Lajin harrastaminen alkoi syksyllä 1978, yläkoulun 7. luokalla. Tuolloin lehdissä kirjoiteltiin nopeasti leviävästä mailapelistä ja upouudesta Järvenpään Squashhallista. Näyttelijä ja koomikko Spede Pasanen oli innokas squashin harrastaja ja promoottori, kävipä hän tuolloin Järvenpäässäkin, Myllytie 3:n hallilla esittelemässä lajia. Noista päivistä lähtien alkoi elämänmittainen tarina squashia, eikä sille näytä olevan loppua.

Työelämässä 46 vuotta tarkoittaisi siirtymistä eläkkeelle. Lopettaminen ei tosin ole käynyt mielessäni. Päivääkään en menneiltä vuosilta vaihtaisi pois. Matkan varrelle mahtuu lukematon määrä treenejä ja squashotteluita. Yhteisöllisyys on aina ollut minulle tärkeää ja se on leimannut seuramme toimintaa alusta lähtien. Harrastajia, junioreita ja seuratoiminnan aktiiveja on JSK:sta aina löytynyt. Rekrytointiakin on toteutettu. Nykyisen puheenjohtajamme houkuttelin 2000-luvun alkupuolella takaisin squashin pariin jalkapallokentän laidalla.

Vajaa 3 vuotta sitten vaimoni Eijan ja minun tie vei ulkomaille. Asumme Koillis-Sveitsissä, lähellä Itävallan rajaa, Reini-joen laaksossa. Täälläkin squashin harrastaminen on jatkunut. Kohtuu läheltä löytyi mukava halli ja aktiivinen seura, Squash Club Grabs. Eläkkeellä oleva pariskunta, Fam. Lamprecht vetää seuratoimintaa siihen malliin, että pelkän vuosisuunnitelman lukeminen hengästyttää. Ihan huippua, mitä he saavat vuoden aikana aikaiseksi. Yritän käydä treeneissä noin kerran viikossa. Valmentajana toimii entinen skotlantilainen squashammattilainen, David Heath. Puheet hoidetaan napakan lyhyesti ja treenitunti on täynnä erilaisia drillejä ja loppuun pelejä tasoituksin ja rajoituksin. Sveitsin Squashliigaa pelaan, sekä 2. että 3. sarjatasolla. Seniorien European Masters- turnauksia pelaan myös muutamia vuodessa, keväällä osallistuin Slovenian ja Sveitsin Masters-kisoihin, syyskuussa on vuorossa Italian Masters. Vaimoni Eija käy seuran klubi-illoissa ja aina silloin tällöin myös Davidin treeneissä. Kentälle päästyään huomaa aina, että squashkärpänen on puraissut myös häntä.

Tätä et ehkä minusta vielä tiennyt

Menin varusmiespalvelukseen, Hyrylän Ilmaturjuntarykmenttiin kesäkuussa 1985. Tuohon mennessä olin ehtinyt pelata squashia jo 7 vuotta ja halusin armeijankin aikana pitää yllä pelikuntoa ja -taitoa. Kun ensimmäisellä varusmiesviikolla vein patterin vääpelille harjoitusvapaa-hakemuksen, hän kieltäytyi hyväksymästä treenivapaita, lähinnä siksi, koska squash ei ollut hänelle lajina tuttu. Toisella varusmiesviikolla järjestettiin koko patterille (240 varusmiestä) Cooperin testi. Sijoituin toiseksi, tuloksella 3430 metriä. Tuosta päivästä eteenpäin harjoitusvapaat sitten myönnettiin minulle.